Tulin maanantaina taas reissusta “kotiin”. Musta on hassua, toisinaan tämä tuntuu niin kodilta ja sitten taas ei. Mutta selitän myöhemmin, muuten menee aikajärjestys sekaisin.
Meidän Filippiinien lennot peruttiin. Jes. Siitä tuli sitten pikkainen soppa, ja nyt edelleen odotan että se lentoyhtiö ottaisi yhteyttä, jotta saisin rahat takaisin. Soitin Henrylle ja kysyin, että voiko se tulla jo ennen joulua, ja nyt sen pitäisi olla täällä viikon päästä. Viikon!!
Tällä välillä kävin Vietnamissa ja Kambozdhassa. Oli aivan uskomaton reissu! Ensin lennettiin Saigoniin, käytiin sotamuseossa, nukuttiin hostellissa yksi yö ja lähdettiin aamulla bussilla rajan ja Phnom Penhin kautta kohti Siem Reapia ja Angkoria. Matka oli pitkä! Koko päivä siis bussiajelua, nukkumista, valokuvia ja maisemien katsomista. Ja väsytti. Kambodzhassa vietettiin pari päivää, yksi päivä Angkorissa ja yksi päivä tahattomasti Vietnamin rajan tuntumassa, sillä ei päästy ylittämään rajaa parin minuutin myöhästymisen vuoksi. Seuraavana aamuna lähdettiin vaihteeksi aikaiseen määränpäänä Ha Tien, josta sitten lautalla Phu Quocin saarelle. Lautta ei sitten ollutkaan ihan ongelmaton (: Ensimmäisessä paikassa sanottiin, että sinä päivänä ei mene lauttoja. No, matkattiin sitten seuraavaan paikkaan, josta kyllä meni lautta, mutta koska se oli täynnä, meidän piti poistua ja ottaa pienempi vene vähän kauempaa, jolla meidät vietäisiin sille isommalle paatille. Tämä siksi, että jos aiva on liian täysi, poliisit sakottaa. Eli oltiin vähän kuin laittomia pakolaisia, ainakin siltä tuntui 
Mutta se päivä oli seikkailu.
Phu Quocilla majoituttiin bungaloweissa, asuttiin rannan tuntumassa, kierreltiin saarta, snorklattiin, kaikkea! Se oli ihan paratiisi. En erityisemmin ole koskaan pitänyt rantalomista, mutta nyt mietin miksi. Tosin neljä päivää riitti mulle, ja siitä ehkä tosin kaksi vietettiin rannalla. Saarelta palattiin taas takaisin Saigoniin, tällä kertaa lentäen. Siellä käytiin Cu Chi -tunneleissa ja Night Marketilla (<3) ja nukuttiin ennen aamuista lentoa takaisin Macauun.
Siinä tiivistetysti. On tosi vaikea kuvailla kaikkea. Laitan joskus kuvia Facebookiin, kun netti toimisi niin hyvin että se lataisikin ne sinne.
Nyt siis olen taas ollut Macaulla muutaman päivän ja ahkerasti koulujuttujen kimpussa. Uskomatonta, että mulla on enää kuusi päivä koulua täällä. Ja sitten kokeet tammikuussa, mutta ne vie yhteensä vaan neljä päivää.
Varasin toissapäivänä lennot kotiinkin, Malesian ja Australian kautta. Ja koska Henry tulee tänne nyt jouluksi, niin mennään Pekingiin. Jännittää niin, että on ollut vaikeaa nukkuakin. Kotiin! Oikeasti kohta, jo helmikuussa. Mihin tämä kaikki aika on vierähtänyt?
Niin siis, sinänsä musta on ihanaa lähteä täältä, päästä kaikkeen siihen tuttuun ja omaan kotiin. Mutta toisaalta olen viihtynyt niin hyvin, ja olisi vielä niin paljon nähtävää. Samoin mulla on täällä muutama tosi hyvä paikallinen kaveri, joita tulee varmasti ihan hirveä ikävä. Kämppiksiä sitten taas ei, paitsi Jocelyniä. Niiden vuoksi mua ahdistaa olla kotona, kun tuntuu ettei saa olla oma itsensä. Tänään ne meni Zhuhaihin, ja kun sanoin että saatan tulla mukaan, ne oli tosi tympeitä että “he haluaa sitten mennä ihan minne itse haluaa kun viimeksi ei saaneet mennä”. Viitaten siis viime kertaan, jolloin hankin ryhmäviisumin Lindalle ja Sofialle, ja Liz ja Bea tuli mukaan. Ne halusi mennä hierontaan, mutta kun tavattiin muutamaa tuntia ennen poistumista ne sanoikin, että se kestää monta tuntia. Olisi sitten menneet kun oli aikaa. Sanottiin myös siinä vaiheessa, että jos ne haluaa nyt mennä niin se on ok. Ei halunneet. Mutta nyt sitten saan kuulla kuittailua siitäkin.
Mutta oikeastaan se on mulle ihan sama. En näe näitä ihmisiä enää kauaa, joitakin en enää koskaan. Ainoa asia joka mua harmittaa on se, että mua ahdistaa olla täällä meidän kämpällä näiden muiden ihmisten vuoksi. Kun kaikki muut saa tehdä mitä haluaa ja minä en. Olkoon sitten niin.
Nyt siis aikataulu menee näin:
18.12. Henry
23.12. Peking
31.12. Hong Kong
3.1. Macau
15.1. Kuala Lumpur
17.1. Brisbane
29.1. Sydney (?)
1.2. Helsinki
Paljon on vielä nähtävää.
